Neljän viikon sairastelu aiheutti takapakkia painonpudotuksessani. Ilmeisesti kova yskiminen ei kuluta kaloreita. Koska nivelet eivät olleet kipeät, ajattelin jo, että eihän tässä hätää. Ei minulla olekaan kiirettä leikkaukseen. 

Polvi pudotti maan pinnalle. Kipeytyi yllättäen taas. Tiedänhän minä, että nivelrikkokipu on aaltoilevaa. Nyt täytyy varmaan ottaa uusi asenne elämään. 

Olen flunssan jälkeen ottanut cpap-laitteen uudestaan käyttöön. Yskiessä sitä ei voi käyttää. Uusi laite aiheutti minulle suun kuivumista. Siihen on lopulta toiminut apteekista saatava geeli. 

Cpapin käyttö on tärkeää painonhallinnan kannaltakin. Kun nukkuu yöt kunnolla, jaksaa paremmin paneutua dieettiin. 

Neljä kiloa pitäisi saada pois ennen tammikuun loppua. Normaalisti se ei ole paljon mitään, mutta kun en pysty liikkumaan ja muutenkin on aineenvaihdunta vuosien myötä hidastunut, se on minulle vaikeaa. 

Vaaka näytti eilen liikaa, ei sentään ihan alkulukemissa olla. Tänään vaaka oli jo armollisempi. Tästä on hyvä jatkaa. Liikunta on jäänyt olemattomaksi sairauden takia, enhän ole edes vesijuoksemaan päässyt. Kuumetta oli kymmenen päivää, eikä yskä ole vieläkään oikein helpottanut. 

Mutta tästä jatkan. Kipeä polvi on aika lailla parantunut (ei se nivelrikko mihinkään katoa). Olen miettinyt, että en varmaankaan vielä tarvitse sitä leikkausta. Koetan pärjätä ilman. Painon pudottaminen auttaa kuitenkin jonkin verran. Tiedän sen siitä, että painavan kauppakassin kanssa polvi tuntuu kipeältä. Jos sen kauppakassin verran saisi painoa alaspäin, luulisin sen helpottavan nivelen kuormaa. 

Suunnitelmani ovat romuttuneet kohtalaisen ankaran flunssan kourissa,  Olen yskinyt yöt, ja nukkuminen on jäänyt vähiin. Niin kipeä en kyllä koskaan ole, ettei ruoka maistuisi. Ja kun se on kurjaan oloon ainoa lohtu. En päässyt kauppaankaan viikkoon. Ravinto etsittiin kaappien kätköistä, onneksi oli kauraryynejä ja mustikoitakin. 

Sitten kun lopulta oli pakko lähteä kauppaan, tuli tehtyä klassinen virhe. Väsyneenä ja sairaana ostin liikaa ns. herkkuja, jotka eivät normaalisti kuulu ruokavaliooni. 

Olen nyt pari päivää ollut kuumeeton ja yskäkin on vähentynyt. Huomenna uskaltaudun vaa'alle. Lukema voi kauhistuttaa. Toivon kuitenkin, että kaloreita on kulunut myös ankaran yskinnän myötä. Huomenna sen näkee, jos ja kun uskaltaa.

Viimeinkin tapahtui jotain. Olen melkein kuukauden jumittanut, mutta tänä aamuna vaaka palkitsi. Siirryin sen mukana sairaalloisesta lihavuudesta vaikeaan. Ihanaa olla vaikea! 

Lääkärin asettamasta tavoitteesta olen vielä kaukana. Tämänaamuinen antaa kuitenkin toivoa: vaikka en voi harrastaa liikuntaa, paino putoaa ruokavaliolla. Hitaasti. Mutta putoaa.

Parasta olisi pitää verensokeri niin normaalina kuin mahdollista. Silloin laihtuminen onnistuu paremmin.

Eilen olikin kahden tunnin sokeri vain 4,3 (tavoite on alle 8). Se mitataan kaksi tuntia aterian jälkeen. Paastosokerit eivät laske enää, vaikka mitä tekisi. Pitkäsokeri oli viimeksi mitattaessa 42. Tuossa lukemassa se ei ole ollut aikoihin.

Kunpa tämä jatkuisi ilman takapakkeja.

Muuten, jättäydyin pois siitä läskimyytin murtajien facebook-ryhmästä. Niiden viestien lukeminen ei tee minulle hyvää.

 

 

Pitihän se arvata. Ollaan taas alkulukemassa. Menetyt kilot tulivat takaisin. 

Tänä päivänä aloitan uudelleen. Ihan hyvin ei alku mennyt, sillä hermostuin tyttäreni puhelusta. Ei minulla siihen mitään syytä ollut, mutta tunnetilat tarttuvat - puhelimitsekin. 

Loppupäivä on aikaa tasoittaa tilanne. Olen tänään väsynyt, viime yö meni huonosti. Peruutin huomisen unipolikäynnin, sillä jännitän varhaisia lähtöjä. Sain ensi viikolle ajan vähä n inhimillisempään aikaan. 

Eteenpäin, sano mummo lumessa.